Leena Sipilä

TOINEN SIIPI TULESSA

Hänen aikamuotonsa on preesens. Pelkäämättä hän tarttuu siihen, mitä on ja tekee sitä, mikä polttaa näppien palamista myöten. Mutta ei hän vain odota, hänen preesensinsä on utelias. Lapsi hänessä houkuttaa kurkistamaan myös nurkan taakse. Kiitos paperikoneen viiran, hänestä ei koskaan tullut tekstiili-insinööriä. Sen lajin kutominen selvisi työharjoittelussa, ja haave painui isoisän räätälintyön kupeeseen. Isoisän ompelukoneella hän oli tehnyt ensimmäisen mekkonsa mummon vanhoista verhoista jo ennen kouluun menoa. Käsillä tekemisen hinku ei hellittänyt. Jos ei se ollut verkatehdas, se on sitten Wetterhoff. Mutta siellä eteen työnnettiinkin kangaspuut eikä puikkoja. Kutomisen käsite laajeni, ja mikäs siinä. Kaikella kokemisella on tarkoitus. Kaiken hanttihommista luomiseen hän sanoo tarvinneensa tullakseen siksi, joka on.

Aina hän on rakastanut työtä ja ihmistä, oppinut epäonnistumisista, opettanut, myynyt ja konsultoinut maassa ja maailmalla. Oman ihmeen löytämisen myötä hän on halunnut saattaa muitakin luovuuteen, käden taitoihin, oppimisen saloihin ja iloihin. Ja siihen, että sillä ihmeellä ei ole ikää. Hänestä ei tullut yhteiskuntatieteilijää, mutta kaikki eläminen on maailmankäsittämistä. Hallinnointi ei ollut ominta aluetta, vaikka projekteista oppi ja perheen, työn ja luomisen yhteensovittamisessa siihen hyvin harjaantui.

Yhdessä tekeminen, teiden kohtaaminen, risteäminen, eroaminen ovat kaikki samaa paloa. Luomisen intohimoa. Nöyryyttä materiaalin edessä. Polun päätä ei näy ja umpihanki houkuttaa yhä. Tänään hän on tässä. Sydän vie, kädet tekevät ja vannomatta paras: ”Huovuttamaan en ikinä ala, se on niin suttuista puuhaa…” Niinkin tuli sanottua ja nyt se on tapa hengittää. Villasta on moneksi. Taiteeksi asti. Ja naisesta sukeltamaan uuteen, uppoutumaan siihen mitä tekee. 40 vuoden kokemuksella hän uskaltaa panna itsensä aina vain alttiimmaksi arvostelulle. Hurjailla enemmän. Näyttää, että tässä on tähänastinen tärkeä: juureni, käteni, mieleni vapaus. Kaikki läsnä kaikessa olemisessa, tekemisessä. Omnia mea mecum porto. Kaiken omansa hän kantaa mukanaan.

Ahne hän on vain elämälle, luovuudelle siinä:

Sydän kantaa
perhosta,
mieli taistelijaa,
ja tuntijan lennossa
aina
on toinen siipi tulessa.

Kohtaamisesta kiitollisena Aino Suhola

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna